Pahoittelut kirjoitukseni viivästymisestä, tässä on ollut kaikenlaista kesken omassa elämässä, niin en ole ehtinyt kirjoitella. Mutta... tänne Nalalle ja Liinalle kuuluu pääosin hyvää. Nala on taas nähnyt uusia kavereita ja saanut uusia kokemuksia. Tänään kävi aamulla vähän ikävämpi tapaus. Olin juuri herännyt ja kävelin suoraan sängystä unen pöpperössä päästämään koirat takapihalle aamupissalle. Olen antanut tytöille iiiisot lihaisat luut muutama päivä sitten takapihalla syötäväksi ja Nala onkin viettänyt pitkiä aikoja pihalla syöden ja piilottaen luita.Toinen näistä luista (kyllä, niitä on kaksi, vaikka se tuntuu joskus tytöiltä unohtuvan!) oli suoraan siinä oven toisella puolen ja molemmat hyökkäsivät äkkiä sen kimppuun. Yhteenottohan siitä sitten tuli, aika rajukin pitkästä aikaa. Minä sitten puolialasti hyppään keskelle takapihaa ja tartun koirista kiinni ja yritän erottaa niitä toisistaan. Ensimmäistä kertaa en meinannut saada koiria vedettyä irti toisistaan, Nalakin oli Liinan niskanahassa niiiiin lujaa kiinni että oikein pahaa teki. Ja tottakai sain siinä hässäkässä itsekin sitten osumaa, jompikumpi koirista puri minua käteen. No, sain kun sainkin tytöt vedettyä erilleen ja muutaman minuutin päästä oltiinkin taas parhaita kavereita. Ei tullut mitään jälkiäkään, paitsi minuun. Kävin hoitajalle näyttämässä ja nyt seurataan tuota hampaanreikää mun peukalossa. Ruuasta ei ole pitkiin aikoihin tullut mitään kinaa, mutta luista ilmeisesti tulee vieläkin. Loppu hyvin kaikki hyvin, onneksi.

Kävimme Lotan kanssa jäällä viikonloppuna ja oli tytöillä turhankin kivaa siellä. Nala ja Lotta kävivät varastamassa pilkkijältä ahvenen, jonka Liina sitten lopulta söi. Oli vähän vihainen pilkkijä.... Mutta se oli kyllä ihan onnettoman pieni ahven! Kuvaa oli turha yrittää tuosta episodista ottaa, sen verran nopeasti kala katosi Liinan suuhun. Tässä vihdoin kuva Nalasta ja Lotasta. :)

Koirapuistossakin olemme taas käyneet joitakin kertoja. Alussa Nalaa jännittää aina tosi paljon, etenkin jos puistossa on isoja koiria. Jää peloissaan jumittamaan portin luo, mutta houkuttelen sen sitten sieltä pois ja alueelle missä on enemmän tilaa. Niin kauan kun kukaan koira ei ole liian päällekäyvä, kaikki menee hyvin. Pienempiä koiria Nalaa hakee leikkimäänkin, lähinnä juoksukaveria on vailla. Kaikkia ihmisiä Nala menee moikkaamaan tosi reippaasti, eikä pelkää yhtään. Nala menee monesti vaanimisasentoon ja se onkin huvittanut monia ihmisiä. Viimeksi piiloteltiin kiven takana.

Tänään pieni Halla-tyttönen oli ensimmäistä kertaa mukanamme pitemmällä lenkillä ja hienostihan tuo meni. Pakko se on eteenpäin liikkua ettei jää yksin :) Inhottavan kuraista on, saisi vielä tulla lunta ja pakkasta mun puolesta.

Nala on nyt lenkeillä ollut osan matkasta kiinni, koska on viime aikoina ottanut vähän liian paljon etäisyyttä muhun. Kiertelee toisten pihoja ja saattaa jäädä kauaksikin taakse, eikä tule heti luokse kutsuttaessa. Joku mulle sanoikin, että näin se monesti rescue koirilla menee. Ensin ollaan aivan kiinni uudessa omistajassa ja kun olo on turvallinen ja muutenkin hyvä, niin innostutaan liiaksikin muista asioista, ja saattaa omistaja vähän unohtua siinä touhussa. Nala juoksee aina mieluummin pellolla kuin tiellä ja koluaa ihan jokaisen ojan pohjan ja ladon läpi. Tämän näköinen tyttö oli tänään lenkin jälkeen, iiiiihana pitkä suihku odotti siis kotona. No, lika on hyväksi, kai se koiriakin koskee??

Nala on ottanut tosi hienosti uuden laumamme jäsenen, Hallan, vastaan. On kiinnostunut pienokaisesta, mutta lähestyy hellästi ja ehdottoman positiivisesti Hallaa. Tänään saimme vihdoin yhteiskuvankin Nalasta ja Hallasta, nämä kaksi kirmaa jo parin kuukauden päästä ympäri teitä ja peltoja sellaista kyytiä, että me ollaan Annikan kanssa ihan helisemässä :D Halla ei ole ihan vielä varma uudesta kaverista..

-Elina