Olemme käyneet nyt koirapuistossa muutaman kerran ja uusien koirien tapaaminen on sujunut hyvin. Alussa Nala jännittää aika paljon, mutta intoutuu leikkimäänkin kun huomaa että toinen on kiltti. Eilen tapasimme koirapuistossa toisen rescue koiran. Itse asiassa Sandy-nimisen 3-kuukautisen pennun, joka tuli Nalan kanssa samalla lennolla Suomeen. Mietittiinkin, että ovatko mahdollisesti olleet tekemisissä aiemmin, niin hyvin tulivat toimeen. Nala oli innoissaan, varsinkin siitä että oli Sandyä nopeampi juoksemaan. Liina oli taas omissa maailmoissaan eli heitä mulle keppikeppikeppikeppi heti!

Välillä mietin iltaisin, kun meidän koko porukka makoilee sängyssä, että olisi ehkä pitänyt alun alkaen kieltää koirilta pääsy sänkyyn. Meidän sänky on 140-senttinen ja välillä on ihan vähän vaan ahdasta. Mutta toisaalta, en mä osaisi kuvitella, ettei koirat olisi siinä vieressä. Tässä ollaan ihmeen pienessä tilassa :)

Naurattaa nuo koirien korvat, friikkikorviksi niitä joskus kutsun. Liinalla kuuluisi tietysti russelina olla luppakorvat (eipä ole, lukuisista teippauksista huolimatta) ja Nalan korvien päät osoittaa millon mihinkin suuntaan. Mutta toisaalta juuri nuo korvat tekee molemmista niin.... no, ainutlaatuisen näköisiä. Ja molempien korvat ovat tosi liikkuvaiset, joten niistä on helppo päätellä, millä mielellä koira on.

Nalan leikkaushaava on parantunut täysin, ihme sinänsä koska nuoli aika paljon haavaa, kun tikit oli vielä kiinni. Kaikki hoitotoimenpiteetkin sujuu hyvin, pesu, kynsien leikkaus ynnä muut. Pigmenttiä puuttuu nenästä vähän ja tuo toinen sierainkin on pinkki. Saa nähdä joutuuko kesähelteillä rasvaamaan tuota nenän päätä.

Mun piti eilen mennä Liinan kanssa mätsäreihin, mutta ne jäi sitten harmikseni välistä. Ajattelin, että Nalankin voisi joskus viedä, eilenkin oli best in show-palkinnon saanut sekarotuinen koira. Nala suhtautuu kuitenkin uusiin ihmisiin positiivisesti, joten ehkä vielä jonain päivänä.

-Elina