Viikko toisaalla meni onneksi nopeasti, kamala ikävä oli kyllä kotiin ja koiria, mutta hyvinhän ne oli täällä pärjänneet. Sisko kävi onneksi niitä katsomassa joka päivä ja päästämässä ulos. Nala ei ollut minua ikävöinyt lainkaan, Liina vähän. Ja kiltisti olivat tytöt olleet kaikki päivät eli kämppä oli ehjänä kun takaisin tulin. Taisi olla Juha suurin sotkija täällä...

Tänään kävimme vihdoin kylässä äitini luona. Siellä asustaa tosiaan neljä kappaletta hyvin erilaisia ja persoonallisia kissoja, uroksia kaikki. Vähän jännitti sinne mennä, kun en tiennyt yhtään miten Nala kissoihin reagoi. Eniten tietysti pelkäsin, että lähtee kissan perään ja satuttaa. Pidin siis Nalan remmissä ensin. 

Ensimmäinen kohtaaminen silmästä silmään kissan kanssa oli kauhistuttava (molempien mielestä) ja itse asiassa Nala yritti näykkäistäkin kissaa. Ajattelin heti, että jaahas, tämä oli tässä. Mutta annoin Nalan rauhassa tutkiskella uutta paikkaa ja seurata kissoja. Palkitsin heti, kun käänsi päänsä poispäin kissasta ja oppikin nopeasti, että kissojen pitää antaa olla rauhassa. Mutta Nalan mielestä oli kyllä hieman ahdistavaa, kun joka nurkan takaa ja joka pöydän päältä tuijotti kissa. Eikä ihme. Lopulta käyttäytyi kuitenkin erittäin mallikkaasti ja taisi kissojen hiekkalaatikko kiinnostaa enemmän kuin itse kissat. Pahoittelen surkeita kuvia. Tässä talon pomo ja vanhin kissa, Viltti. Liinakin oppi jo nopeasti, että tätä herraa ei kannata kiusata tai tulee sanomista.

Kirppu piti katseellaan huolen siitä, että hänen yksiöönsä ei koiria tule.

Simba piti vahtia pianon päällä.

Tollaista Väiski-mörköä nyt ainakaan uskalla lähestyä!

Tai ehkä sittenkin...

Huomenna tytöt pääsee todennäköisesti mukaan tallille eli uusi ja jännittävä päivä tulossa huomennakin! Hyvää yötä kaikille kavereille :) (Nala unten mailla jo)

-Elina