Vihdoin! Lumi tuli ja pakkanen myös. Tätä on odotettu monen monta viikkoa jo. Vähän on toi yhtäkkinen kova pakkanen ihmetyttänyt tyttöjä ja tassut kylmettyy tosi nopeasti, jos ei pysy liikkeellä. Liinalle on nämä viidentoista asteen pakkaset vähän liikaa, Nalaa ei tunnu tämä kylmyys juurikaan häiritsevän, ei ainakaan tärise yhtään eli en ole mitään vaatetta sille laittanut päälle. Ei Nala tosin takapihalle tule käymään ellei ole oikeasti hätä. Liina tulee jokaikinen kerta, mutta tärisee kyllä. Liinalle olen pukenut tuollaisen villapaidan ja talvitakki on tulossa postissa. Tässä pari kuvaa eiliseltä lenkiltä.

Tossa aiemmassa blogissa mainitsin, ettei tytöillä ole enää ollut rajuja yhteenottoja. En sitten muistanut koputtaa puuta. Pari päivää sitten tytöt ottivat aivan yhtäkkiä yhteen, siis oikein kunnolla. Ensin ajattelin, etten mene väliin, saavat keskenään sopia homman. Mutta kun tappelua kesti monta sekuntia (ja oli tosiaan tosi rajua), ja Nala alkoi isompikokoisena käymään tosi kovaa Liinan päälle, niin menin väliin. Ja siitä puolen minuutin päästä oltiin taas parhaita kavereita. 

Olen tässä huomannut, että Nala yrittää välillä omia meitä ihmisiä ja tiettyjä paikkoja, kuten sänkyä tai sohvaa. Tällaisesta käytöksestä joutuu hyvin nopeasti jäähylle ja esim. sängystä pois. Ymmärtää kyllä tehneensä väärin. Nala tuntuu olevan leimaantunut Juhaan enemmän kuin minuun ja olenkin välillä ihan tarkoituksella pitänyt vähän välimatkaa Nalaan, etenkin Juhan ollessa kotona. Mulle riittää että toi yksi on kuin takiainen, joka kulkee perässä ihan joka paikkaan. Ja Nalan ja Juhan suhdetta vahvistaa hyvin se, kun Juha kouluttaa Nalaa ja opettaa sille temppuja. 

Tässä kuvassa odotellaan Annikaa ja Lilliä lenkille. Kattokaa nyt noiden korvia! Erityisesti Nalan, hahaa!

-Elina