Huhhuh mikä reissu! Pääasia että kotiin päästiin turvallisesti koko porukka, vaikka meinasi meikäläistä puuduttaa se ajaminen kyllä aika pahasti. Kaasujalka kramppasi koko tulomatkan. Mutta siis, asiaan... Olimme Juhan kanssa hyvissä ajoin lentokentällä, jo tuntia ennen lennon arvioitua saapumisaikaa. Lento oli perillä kuitenkin vasta 23.50 ja sen jälkeiset 40 minuuttia olivat elämäni pisimmät ikinä. Mua jännitti niin paljon, että oli ihan fyysisesti paha olo. Kurkin porteille muutaman sekunnin välein, että joko. No, sitten Tonyn saattelemana kärryissä tuli kaksi isoa häkkiä, joista toisessa oli Britney. Sitä helpotuksen ja onnellisuuden tunnetta en pysty sanoin kuvailemaan. Aikamoisen tunneskaalan siinä kävi läpi ihan hetkessä. Sieltä Britney kurkki peloissaan, mutta uteliaana, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Itkuhan siinä mulla tuli, mutta en ollut onneksi ainoa :) Juha nosti Britneyn syliinsä ja katselin vain sitä. Tuossa se nyt on, niin kauniina ja niin lempeänä. Britney on luonnossa vielä kauniimpi kuin kuvissa, jos se on edes mahdollista! No, siinä sitten tarkistettiin sirun numero ja hoidettiin paperiasiat kuntoon. Ja ei muuta kun autoon ja nokka kohti Tamperetta.

Britney lepäsi Juhan sylissä koko takaisintulomatkan. Ei kuitenkaan malttanut hetkeksikään ummistaa silmiään. Olimme kotona vähän kolmen jälkeen. Minua neuvottiin viemään Britney suoraan sisälle ja moikkaamaan Liinaa. Aina kun meille tulee vieraita, Liina on ensimmäisenä vastassa ja etenkin koirakavereita moikataan aika reippaasti. Britney ei tästä ollut ihan samaa mieltä ja kävi Liinan kimppuun. Ei muuta kun koirat erilleen ja päätin jättää asian siltä yöltä siihen, huomenna uudestaan. Juha nukkui Liinan kanssa makuuhuoneessa ja mä Britneyn kanssa olohuoneessa. Britney viihtyi omassa pedissään heti alusta alkaen, tämä kuva siis hetki kotiintulon jälkeen.

Heräsin aamulla kymmeneltä siihen, kun Liina vinkui makuuhuoneessa ja halusi pihalle. Vein sen pihalle ja kun palasin sisälle, aloin miettimään, että missähän ihmeessä Britney on. En löytänyt sitä mistään ja pienen hetken mielessäni kävi ajatus, että ei hitto, mä oon nähnyt unta vain sen kotiintulosta. Tuli sellainen olo, että nyt lähti viimeinenkin muumi mun laaksosta, ei hyvää päivää... Löysin kuitenkin Britneyn lopulta, neiti oli kaivautunut sohvatyynyjen alle piiloon. Vesi ja ruoka kelpasivat hyvin, samoin matolääke meni ongelmitta leikkeleenpalan sisässä. Juha joutui lähtemään töihin, joten soitin siskoni Annikan auttamaan koirien tutustuttamisessa. Koirien huomio piti saada toisistaan johonkin muualle, joten lähdimme juoksulenkille, niin että koirat keskittyivät liikkumiseen eivätkä toisiinsa. Lenkin jälkeen vielä vähän hengattiin pihassa ja sitten koirat nostettiin aitaukseen, Liina sai olla vapaana ja Britney remmissä. Koirien keskinäinen valtataistelu selvisi yllättävän nopeasti, katujen kasvatti on pomo. Liina alistui hienosti Britneylle ja tyytyi lauman alimmaisen paikkaan. Tässä kuva tutustumishetkestä aitauksessa, siskoni koira Lilli oli myös mukana näyttämässä kunnon koiran mallia.

Nyt olen koirien kanssa sisällä, Liina on kanssani makuuhuoneessa kun tätä kirjoittelen ja Britney sitten muun asunnon puolella. Varmasti vaatii vielä monen monta päivää, ennen kuin koirat voivat molemmat olla samassa tilassa vapaana. Kärsivällisyyttä tässä asiassa onneksi löytyy, ja kokemustakin. Tämä homma vaatii onnistuakseen paljon auktoriteettiä ja oikea-aikaista reagointia. 

Britney on yllättävän hyvässä kunnossa katukoiraksi; turkki kiiltää, kynnet eivät ole liian pitkät, hampaat on komeat ja puhtaat eikä ole mikään luurangonlaiha. Haluan tässä kohtaa kiittää ja osoittaa nöyrimmät kiitokseni Pelastetaan koirat-järjestön toiminnassa mukana oleville ihmisille, teette mittaamattoman arvokasta työtä.

Britney on kotiutunut uskomattoman hienosti näin lyhyessä ajassa, kuten kuvasta näkee :)

-Elina