Treffasimme rescue koira Taunon nyt toista kertaa. Tällä kertaa kävelimme yhdessä koirapuistoon ja Tauno kävi myös kyläilemässä luonamme. Nala ja Tauno tulevat todella hyvin toimeen, Sisälläkin leikkivät niin kauan kunnes väsy yllätti. Tässä yhteiskuva tytöistä ja Taunosta ja toinen kuva napattu kesken Nalan ja Taunon leikkien.

Kävimme tosiaan tyttöjen ja Taunon kanssa koirapuistossa. Taunolle vierailu koirapuistossa oli ensimmäinen. Oli arkipäivän aamu ja ajattelin, ettei puistossa muita ole, mutta siellähän olikin aikamoinen trafiikki! Olen huomannut, että Nala arastelee tosi paljon isoja koiria, luulen että sen päälle on joskus isompi koira käynyt. Jos puistossa on iso koira tai useampi kun ollaan menossa, Nala ei halua portista sisälle mennä vaan sisälle "jouduttuaan" jää vinkumaan portin luo. Ohjaan Nalan sivummalle koirapuistoon ja ei yleensä mene montaa minuuttia kun on jo rohkaistunut huomattavasti. Ei anna etenkään isompien koirien tulla haistelemaan itseään, vaan vinkuu ja komentaa koiria poispäin. Useimmiten kuitenkin jonkun ajan kuluttua menee jo itse tekemään tuttavuutta muiden koirien kanssa. Halla ja Lilli kävivät myös tuolloin pyörähtämässä koirapuistossa Taunoa moikkaamassa.

Halla on kasvanut hurjaa vauhtia, säkä on nyt jo korkeampi kuin Lillillä eikä mene kuin pari viikkoa niin Halla on jo isompi kuin Nala. Halla on ollut meillä nyt muutaman kerran hoidossa, pari tuntia kerrallaan. On niin hellyyttävää seurata kuinka hellästi Nala ja Liina osaavat pikkuisen kanssa leikkiä. Tässä kuvia tytöistä, kun Halla oli meillä hoidossa.

Olemme käyneet myös äitini luona taas kyläilemässä, siellähän asustaa ne neljä kollikissaa. Nala haluaisi kovasti leikkiä kissojen kanssa, mutta kissat eivät (ainakaan vielä) lämpene Nalan ehdotukselle. Varsinkin kaksi kissaa lähinnä tuijottavat Nalaa paheksuen ja varmasti miettivät mielessään, että mene sinä nyt muualle täältä! Joskus isossakin talossa voi olla vaikea liikkua, kun kissoja on joka nurkalla.

Ja tällainen mies löytyy vanhempieni takapihalta, tätä piti kyllä vähän haukkua ettei vaan yritä lähestyä.

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa lenkillä pellolla, tai no Nalahan juoksee lenkillä aina pitkin peltoja, mutta kuitenkin. Halla oli myös mukana ja aina välillä Nalan kanssa innostuivat juoksemaan ympäri ämpäri, ei menee montaa viikkoa siihenkään kun Halla on jo Nalaa nopeampi. 

-Elina

Kävimme Lotan kanssa jäällä viikonloppuna ja oli tytöillä turhankin kivaa siellä. Nala ja Lotta kävivät varastamassa pilkkijältä ahvenen, jonka Liina sitten lopulta söi. Oli vähän vihainen pilkkijä.... Mutta se oli kyllä ihan onnettoman pieni ahven! Kuvaa oli turha yrittää tuosta episodista ottaa, sen verran nopeasti kala katosi Liinan suuhun. Tässä vihdoin kuva Nalasta ja Lotasta. :)

Koirapuistossakin olemme taas käyneet joitakin kertoja. Alussa Nalaa jännittää aina tosi paljon, etenkin jos puistossa on isoja koiria. Jää peloissaan jumittamaan portin luo, mutta houkuttelen sen sitten sieltä pois ja alueelle missä on enemmän tilaa. Niin kauan kun kukaan koira ei ole liian päällekäyvä, kaikki menee hyvin. Pienempiä koiria Nalaa hakee leikkimäänkin, lähinnä juoksukaveria on vailla. Kaikkia ihmisiä Nala menee moikkaamaan tosi reippaasti, eikä pelkää yhtään. Nala menee monesti vaanimisasentoon ja se onkin huvittanut monia ihmisiä. Viimeksi piiloteltiin kiven takana.

Tänään pieni Halla-tyttönen oli ensimmäistä kertaa mukanamme pitemmällä lenkillä ja hienostihan tuo meni. Pakko se on eteenpäin liikkua ettei jää yksin :) Inhottavan kuraista on, saisi vielä tulla lunta ja pakkasta mun puolesta.

Nala on nyt lenkeillä ollut osan matkasta kiinni, koska on viime aikoina ottanut vähän liian paljon etäisyyttä muhun. Kiertelee toisten pihoja ja saattaa jäädä kauaksikin taakse, eikä tule heti luokse kutsuttaessa. Joku mulle sanoikin, että näin se monesti rescue koirilla menee. Ensin ollaan aivan kiinni uudessa omistajassa ja kun olo on turvallinen ja muutenkin hyvä, niin innostutaan liiaksikin muista asioista, ja saattaa omistaja vähän unohtua siinä touhussa. Nala juoksee aina mieluummin pellolla kuin tiellä ja koluaa ihan jokaisen ojan pohjan ja ladon läpi. Tämän näköinen tyttö oli tänään lenkin jälkeen, iiiiihana pitkä suihku odotti siis kotona. No, lika on hyväksi, kai se koiriakin koskee??

Nala on ottanut tosi hienosti uuden laumamme jäsenen, Hallan, vastaan. On kiinnostunut pienokaisesta, mutta lähestyy hellästi ja ehdottoman positiivisesti Hallaa. Tänään saimme vihdoin yhteiskuvankin Nalasta ja Hallasta, nämä kaksi kirmaa jo parin kuukauden päästä ympäri teitä ja peltoja sellaista kyytiä, että me ollaan Annikan kanssa ihan helisemässä :D Halla ei ole ihan vielä varma uudesta kaverista..

-Elina

-Elina

Keskiviikkona uskaltauduin koirien kanssa uudestaan koirapuistoon, viime kerta kun ei mennyt kovin hyvin. Meillä oli treffit kaverini nartturusselin, Lotan kanssa. Pyysin vielä nimenomaan Lotan ja Lotan omistajan Nellin meidän lähellä olevaan koirapuistoon, koska siellä harvemmin on ketään. Halusin, että tytöt saavat rauhassa tutustua. Olin aika varma, että tytöt eivät tule toimeen, koska Lottakin on aika jääräpäinen ja voimakasluonteinen neiti. Saavuin Liinan ja Nalan kanssa koirapuiston porteille ja eiköhän siellä ollut neljä isoa koiraa vastassa. Ensin mietin, että menemmekö ollenkaan sinne, mutta sitten päätin, että kyllä Nalan on nyt pakko tottua muihin koiriin, elämä on kovin vaikeaa muuten. Menimme sisään, Liina jatkoi matkaansa pidemmälle koirapuistoon, mutta Nala jäi portin luo haukkumaan ja vinkumaan peloissaan, kun koirat tulivat moikkaamaan. Sain Nalan kuitenkin houkuteltua pois portilta ja vähän sivumpaan. Muut koirat tajusivat onneksi jättää Nalan rauhaan ja saimme olla omissa oloissamme. Lotta saapui pian koirapuistoon ja ei mennyt montaa minuuttia kun Nala ja Lotta jo leikkivät yhdessä. Olin niin iloinen. Nala ei ole vielä kenenkään kanssa päässyt juoksemaan niin kuin se Lotan kanssa juoksi. Oikein kunnon jahtausleikkiä, Nala tykkää eniten olla jahdattavana. Nala on tosi nopea juoksemaan ja nauttii juoksemisesta. Olen miettinyt välillä, että onkohan Nalassa eri koirarotujen lisäksi myös kettua, kun pomppii ihan samalla tavalla erityisesti lumihangessa. Kesällä aion viedä Nalan juoksemaan vinttikoiraradalle vieheen perässä. :)

Tänäänkin on touhua mahtunut päivään. Aamulla näimme laumamme uusimman jäsenen, Halla-tytön. Hallasta tulee muutaman kuukauden päästä Nalalle hyvä juoksukaveri, italianvinttikoira kun on rodultaan, niin vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Halla on tällä hetkellä suurinpiirtein Liinan kanssa saman korkuinen, mutta menee muutamassa kuukaudessa vielä ohi Liinasta, Lillistä ja Nalastakin. Koiranpennulla on erikoinen ominaistuoksu, se ei tuoksu koiralta ja Nala ja Liina olivatkin hieman epäluuloisia Hallan nähdessään. Vähän piti haukahtaa ja murista, ja miettivät varmaan että mikä toi on? Kissa? Rotta? Joku muu? Voiko sen syödä? Tänään tytöt pääsivät haistelemaan Hallaa vain pikaisesti, joten yhteiskuvia ei otettu, tässä kuitenkin kuva Hallasta. Hallan omistaa siis siskoni Annika.

Tänään kävimme myös tyttöjen kanssa ensimmäistä kertaa jäällä. Meillä oli treffit Tauno-nimisen hurmaavan herran kanssa. Tauno on myöskin Romaniasta Suomeen tullut rescue koira. Tauno saapui Suomeen yhtä päivää ennen Nalaa. Taunon ja tyttöjen kohtaaminen meni tosi hyvin. Tauno pääsi ensimmäistä kertaa irti ja kyllä niillä oli kivaa Nalan kanssa juosta ympäri jäätä. Tilaa riitti ja ilmakin oli mukavan leuto. Eli treffataan Taunon kanssa varmasti toistekin! Laitan kuvia Taunon ja tyttöjen tapaamisesta myöhemmin.

Pyysin ystävääni neulomaan Nalalle villapaidan kovimmille pakkasille ja paita saapuikin tänään postissa. Ja kyllä on hieno ja varmasti sopiva kun mittojen mukaan tehty. Vaikka paidassa onkin Suomi-värit niin kyllä siellä selässä Nala lukee :) Kiitos Asta.

Iloista viikonloppua kaikille!

-Elina

Tänään kävimme vihdoin kylässä äitini luona. Siellä asustaa tosiaan neljä kappaletta hyvin erilaisia ja persoonallisia kissoja, uroksia kaikki. Vähän jännitti sinne mennä, kun en tiennyt yhtään miten Nala kissoihin reagoi. Eniten tietysti pelkäsin, että lähtee kissan perään ja satuttaa. Pidin siis Nalan remmissä ensin. 

Ensimmäinen kohtaaminen silmästä silmään kissan kanssa oli kauhistuttava (molempien mielestä) ja itse asiassa Nala yritti näykkäistäkin kissaa. Ajattelin heti, että jaahas, tämä oli tässä. Mutta annoin Nalan rauhassa tutkiskella uutta paikkaa ja seurata kissoja. Palkitsin heti, kun käänsi päänsä poispäin kissasta ja oppikin nopeasti, että kissojen pitää antaa olla rauhassa. Mutta Nalan mielestä oli kyllä hieman ahdistavaa, kun joka nurkan takaa ja joka pöydän päältä tuijotti kissa. Eikä ihme. Lopulta käyttäytyi kuitenkin erittäin mallikkaasti ja taisi kissojen hiekkalaatikko kiinnostaa enemmän kuin itse kissat. Pahoittelen surkeita kuvia. Tässä talon pomo ja vanhin kissa, Viltti. Liinakin oppi jo nopeasti, että tätä herraa ei kannata kiusata tai tulee sanomista.

Kirppu piti katseellaan huolen siitä, että hänen yksiöönsä ei koiria tule.

Simba piti vahtia pianon päällä.

Tollaista Väiski-mörköä nyt ainakaan uskalla lähestyä!

Tai ehkä sittenkin...

Huomenna tytöt pääsee todennäköisesti mukaan tallille eli uusi ja jännittävä päivä tulossa huomennakin! Hyvää yötä kaikille kavereille :) (Nala unten mailla jo)

-Elina

Mutta uusia koiria on onneksi hyvässäkin hengessä nähty. Yksi päivä meillä kävi kylässä Jekku, nuori lapinkoirauros. Jekun kanssa meni kaikki hyvin, tytöt innostuivat leikkimäänkin. Kaksi yhtä vastaan, ihan reiluahan se on kun toinen on niin paljon isompi. Olen huomannut, että Nala puolustaa Liinaa tarvittaessa. Kyllähän pikkusiskoa pitää suojella :)

Mä olen kyllä niin iloinen siitä, että nuo koirat ovat täysin erilaisia. Liina kaipaa ihmisestä lähinnä leikkikaveria, Nala haluaa tulla huomatuksi ja kaipaa tosi paljon sylissä pitämistä ja muutenkin rapsuttelua ja silittelyä. Ja niin kuin viimeksi jo sanoin niin ei ole mitään väliä millä tavalla sitä ihmisen huomiota saa, kunhan vaan jotenkin.

Lähden ensi viikoksi pois Tampereelta ja vähän jännittää miten Juha pärjää täällä koirien kanssa. Onneksi siskoni ja meidän naapuri ovat luvanneet auttaa, jos Juha tekee pitkää päivää. Minulle tekee tosi hyvää päästä vähäksi aikaa pois koirien luota, etenkin Liina on aivan liian kiinni minussa. Tietysti koiria tulee ikävä, mutta nopeasti se viikko menee. 

Kivaa lauantai-iltaa kaikille :)

-Elina

Nala kaipaa ihmisen huomiota ja kosketusta tosi paljon. Välillä se kiehnää vieressä kuin kissa, kerjäten silityksiä. Ja kun sitä silittää, niin silmät painuvat kiinni ja ilme ei voisi olla tyytyväisempi. Aina sitä ei kuitenkaan pysty tai ehdi silittämään, mutta se ei Nalaa haittaa, kunhan vain saa jonkinlaista huomiota :)

-Elina

Tossa aiemmassa blogissa mainitsin, ettei tytöillä ole enää ollut rajuja yhteenottoja. En sitten muistanut koputtaa puuta. Pari päivää sitten tytöt ottivat aivan yhtäkkiä yhteen, siis oikein kunnolla. Ensin ajattelin, etten mene väliin, saavat keskenään sopia homman. Mutta kun tappelua kesti monta sekuntia (ja oli tosiaan tosi rajua), ja Nala alkoi isompikokoisena käymään tosi kovaa Liinan päälle, niin menin väliin. Ja siitä puolen minuutin päästä oltiin taas parhaita kavereita. 

Olen tässä huomannut, että Nala yrittää välillä omia meitä ihmisiä ja tiettyjä paikkoja, kuten sänkyä tai sohvaa. Tällaisesta käytöksestä joutuu hyvin nopeasti jäähylle ja esim. sängystä pois. Ymmärtää kyllä tehneensä väärin. Nala tuntuu olevan leimaantunut Juhaan enemmän kuin minuun ja olenkin välillä ihan tarkoituksella pitänyt vähän välimatkaa Nalaan, etenkin Juhan ollessa kotona. Mulle riittää että toi yksi on kuin takiainen, joka kulkee perässä ihan joka paikkaan. Ja Nalan ja Juhan suhdetta vahvistaa hyvin se, kun Juha kouluttaa Nalaa ja opettaa sille temppuja. 

Tässä kuvassa odotellaan Annikaa ja Lilliä lenkille. Kattokaa nyt noiden korvia! Erityisesti Nalan, hahaa!

-Elina

Kävimme toissapäivänä näyttämässä Nalaa Juhan vanhemmille. Liina on siellä käynyt jo monta kertaa, mutta Nalaa eivät Juhan vanhemmat olleet vielä nähneet. Olimme olleet ehkä minuutin sisällä, niin Nala väänsi tortut keskelle mattoa (on siis kotona täysin sisäsiisti jo) ja siitä hetken päästä Liina alkoi oksentamaan ympäriinsä. Ollaan varmaan hyvinkin tervetulleita toistekin kylään :D Nala vähän jännitti uutta paikkaa, ja vietti suurimman osan ajasta pöydän alla.

Eilen kävimme Annikan ja Lillin kanssa Kangasalla olevilla hiekkamontuilla lenkillä. Koirilla riitti paljon tutkittavaa uudessa paikassa ja me Annikan kanssa saatiin hyvää reeniä kiivetessämme pitkin rinteitä. Maisemat oli upeat, eikä ollut yhtään kurasta. Tässä pari kuvaa lenkin varrelta.

Ai niin, Nala osaa jo istua ja mennä maahan, Juha on opettanut :)

-Elina

Välillä mietin iltaisin, kun meidän koko porukka makoilee sängyssä, että olisi ehkä pitänyt alun alkaen kieltää koirilta pääsy sänkyyn. Meidän sänky on 140-senttinen ja välillä on ihan vähän vaan ahdasta. Mutta toisaalta, en mä osaisi kuvitella, ettei koirat olisi siinä vieressä. Tässä ollaan ihmeen pienessä tilassa :)

Naurattaa nuo koirien korvat, friikkikorviksi niitä joskus kutsun. Liinalla kuuluisi tietysti russelina olla luppakorvat (eipä ole, lukuisista teippauksista huolimatta) ja Nalan korvien päät osoittaa millon mihinkin suuntaan. Mutta toisaalta juuri nuo korvat tekee molemmista niin.... no, ainutlaatuisen näköisiä. Ja molempien korvat ovat tosi liikkuvaiset, joten niistä on helppo päätellä, millä mielellä koira on.

Nalan leikkaushaava on parantunut täysin, ihme sinänsä koska nuoli aika paljon haavaa, kun tikit oli vielä kiinni. Kaikki hoitotoimenpiteetkin sujuu hyvin, pesu, kynsien leikkaus ynnä muut. Pigmenttiä puuttuu nenästä vähän ja tuo toinen sierainkin on pinkki. Saa nähdä joutuuko kesähelteillä rasvaamaan tuota nenän päätä.

Mun piti eilen mennä Liinan kanssa mätsäreihin, mutta ne jäi sitten harmikseni välistä. Ajattelin, että Nalankin voisi joskus viedä, eilenkin oli best in show-palkinnon saanut sekarotuinen koira. Nala suhtautuu kuitenkin uusiin ihmisiin positiivisesti, joten ehkä vielä jonain päivänä.

-Elina